klo 10.00 Yliaikaiskontrolli Kättärillä. Lääkärin mielestä kaikki oli ihan jees ja oli kahden vaiheilla että käynnistetäänkö vai ei ja kollegan mielipidettä kysyttyä, päätettiin synnytys käynnistää. Paikat oli vielä suht epäkypsät (1 cm auki, ei supistuksia, napakka kohdunsuu) joten aloitettiin homma sit vekottimella nimeltä balonki. Jep, never heard. "Vesi-ilmapallo", joka asennettiin kohdun sisäpuolelle venyttämään sitä niin että olisin 3 cm auki, jolloin kalvot voitaisiin puhkaista. Ei siis lääkkeitä vaan luonnollisesti. Balonki sai 24 tuntia aikaa toimia, jonka jälkeen se otettaisiin pois jos ei itse sitä ennen tule. Tämä vekotin asennettiin n. klo 11.30.
Ti 12.6 (rv 40+6)
Klo 5.20 Nousin sängystä ja tunsin että nyt lorahti pöksyyn jotain ja hipsin reidet yhdessä vessaan. Verensekaista vettä. Haa, olisko tää sitä lapsivettä! Puhelin käteen ja soitto Kättärille. "Onko balonki vielä paikoillaan?", kysyivät heti. Jep, siellähän se. "No kokeilepa hieman nykiä sitä, josko se irtois.". "Hetkinen... Hei tää irtos joo!". Neuvoivat lähtemään pikkuhiljaa sinne. Kamat kasaa ja menoks. Onneks Tinka-sisko oli tullu meille sinä iltana jo varmuuden vuoks yökylään. :)
Klo 7.00 Kättärillä. Huoneeseen, vaatteiden vaihto ja vauvan sydänäänikäyrää. Kaikki jees, lapsivettä tulee vielä vähän. Paikat silti vielä kovin epäkypsät; 3 cm auki, paksut reunat, pää kiinnittynyt. Kalvot tuntuvat silti ehjiltä. Odotamme lääkäriä saapuvaksi...
Klo 9.50 Kalvojen puhkaisu. Oli siis varmaan vaan jostain "revennyt" ja sen takia loris vähän vettä... Odotellaan josko alkais kunnolla supistelemaan. Lähdettiin Tuomaksen kanssa alakerran kahvioon. Söin rahkapurkin kun ei oikein nälättäny.
Klo 12.10 Suoli tyhjäks ja kanyyli käteen. Ja oksitosiinit kehiin. Ja ilokaasu kans varmuuden vuoks sopivalle etäisyydelle. ;)
Klo 13.15 Napakoita supistuksia - yök! Väsyttää niin perkuleesti ja yritän torkkua supistusten välillä. Supistelee 5-8 min välein muttei ne piirry kunnolla käyrälle - buu! Vauvan sydänäänet kyllä laskee ja välillä jopa loppuu supistusten aikana. Pitää kääntää kylkeä, jos se jeesais.
Klo 13.50 Vieläkin vauvan sydänäänet välillä häviää supistuksen aikana. Ei varmaan auta asiaa että vedän itteni paskajäykäks aina supistuksen tultua...?? Ilokaasu on ystäväni. <3
Klo 15.00 Taju meinaa lähteä kivusta. Tahtoo jotain tujumpaa, pliiis! Kuume mitataan ja mittari näyttää 37,6. Kohdunsuu auki väljästi kahdelle sormelle eli ei MITÄÄN juuri tapahtunut oksitosiinin jälkeen - WTF?!?
Klo 15.30 Oih, sinä ihana anestesialääkäri! <3 Spinaalipuudutus kehiin -aaaaaaaaah.... Ihan mieletön fiilis kun ei sattunu hetkeen!!! Tulehdusarvot 32. Buu... :( Antibioottia aletaan antaa kans suonensisäisesti...
Klo 16.50 Saaks kuolla??? Olo alkaa olla tuskainen, ilokaasua taas kehiin vaan. Kätilö tulee kokeilemaan mun otsaa ja niskaa ja toteaa että oon kuuma ja posket punottaa; kuume 38,1. Saan Panadolia suoneen. Kohdunsuu VAIN 3 cm auki ja reunaa vieläkin... Masentaa ja vituttaa kun ei ne supistukset näköjään mitään saa aikaseks... :( Tuomas on ihana ja kertoo aina, koska supistus alkaa ja koska se alkaa "piikistä" laskemaan.
Klo 18.06 Kätilö pyytää lääkäriä katsomaan vauvan sydänkäyrää, joka on käynyt turhan tasaiseksi. Supistukset sattuu ja toivon epiduraalia mahdollisimman pian. Lääkäriä odotellaan siis...
Klo 18.33 Odottelemme lääkäriä edelleenkin arvioimaan tilannetta mutta se on vieläkin varattuna. Kätilö päättää tsekata tilanteen ja YES; kohdunsuu 5-6 cm auki ja kanava lähes hävinny! Anestesialääkäriä pyydetään laittamaan epiduraali. I LOVE ANESTESIALÄÄKÄRI! Lääkäri kävi kansliassa kattomassa ne vauvan sydänäänet ja hyväksyy ne toistaiseksi. Tilannetta seurataan...
Klo 19.59 Ponnistusvaihe alkaa! Mä vedän henkihieverissä ilokaasua ja kätilö pyytää lopettaa jotta pääsen ponnistaa. Pelottaa! Onneks toi homma ei kauaa kestäny...
Klo 20.04 Pikkumies putkahtaa maailmaan!! Oi sitä tunnetta kun se muljahtaa pois sieltä... :) Pelottavaa vaan kun menee hetki jos toinenkin eikä parkasua kuulu.. Pikkumies onneksi virkoaa hetken päästä. Pisteitä 1 min iässä 7 ja 5 min iässä 8. Mä olen TODELLA loppu, rikki, poikki ja hyvä että jaksan silmiä pitää auki... Kuume tässä vaiheessa 38,6. Pikkumies tulee mun rinnan päälle ja ähertää siinä.
Klo 21.03 Istukkaa piti oikein houkutella ulos ja vihdoin ja viimein se suostu tulemaan. Jäi muutamasta minuutista vaan kiinni etten olis joutunu leikkaussaliin sitä poistattaa... Kuumelääke alkaa vaikuttaa ja mä alan olee elävien kirjoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti